DOC

Normaalipohja (standardiasetukset, tyylit)

By Carolyn Olson,2014-06-23 08:31
9 views 0
Normaalipohja (standardiasetukset, tyylit)

Päättötyö

    syksy 2009

    Luonto- ja ympäristöalan perustutkinto

    Luontoyrittäjä

    Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitos

Luonnonmukaisen viljelyn pääperiaatteita ja omia kokemuksia

    Venla Törmä

VARSINAIS-SUOMEN MAASEUTUOPPILAITOS TIIVISTELMÄ

    KAARINA PÄÄTTÖTYÖSTÄ

Luonto- ja ympäristöalan perustutkinto

    Luontoyrittäjä

Venla Törmä

    Luonnonmukaisen viljelyn pääperiaatteita ja omia kokemuksia

    syksy 2009

    Päättötyö käsittelee luonnonmukaisen viljelyn pääperiaatteita, työtapojen vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Aihetta käsitellään kesän 2009 oman viljelykokeilun pohjalta ja käytännön kokemuksien kautta.

Avainsanat

    Luonnonmukainen viljely, luomu, kateviljely, vuoroviljely, luonnonmukainen tuholaistorjunta

SISÄLLYSLUETTELO

    Johdanto ................................................................................................................................ 1

    1. Luomuviljely...................................................................................................................... 2

    1.1. Valvonta ja tukijärjestelmä .......................................................................................... 2 1.2. Luomumerkit ............................................................................................................... 3

    1.3. Pala historiaa ............................................................................................................... 4

    1.4. Oma pelto .................................................................................................................... 5

    2. Viljavuus............................................................................................................................ 6

    2.1. Maa ............................................................................................................................. 6

    2.2. Viljavuuden tutkiminen ............................................................................................... 7

    2.2.1. Viljavuustutkimus pellostamme ............................................................................ 8

     3. Ennakkotyöt ....................................................................................................................... 8

    4. Kasvit kasvamaan .............................................................................................................. 9

    5. Lannoitus ......................................................................................................................... 10

    5.1. Komposti................................................................................................................... 11

    6. Vuoroviljely ..................................................................................................................... 11

    7. Kateviljely ....................................................................................................................... 13

    7.1. Katteet omalla pellolla ............................................................................................... 14

    8. Kasvinsuojelu .................................................................................................................. 14

    8.1. Rikkaruohot............................................................................................................... 15

    8.1.1. Harju- ja penkkiviljely ........................................................................................ 16

    8.1.2. Rivivälit.............................................................................................................. 17

    8.2. Tuholaiset ................................................................................................................. 18

    8.2.1. Harsojen käyttö................................................................................................... 18

    8.2.2. Kasviperäiset torjunta-aineet ............................................................................... 19

    8.2.3. Tuholaisten torjunta kaalimaallamme.................................................................. 20

    8.2.4. Kumppanuus- ja houkutuskasvit ......................................................................... 22

    8.2.5. Etanat ................................................................................................................. 23

    8.3. Kasvitaudit ................................................................................................................ 23

    9. Sadonkorjuu ..................................................................................................................... 24

    9.1. Kaalit ........................................................................................................................ 24

    9.2. Sipuli......................................................................................................................... 25

    9.3. Peruna ....................................................................................................................... 26

    9.4. Juurekset ................................................................................................................... 26

    9.5. Viljat ja pavut ............................................................................................................ 28

    9.6. Yrtit .......................................................................................................................... 29

    10. Syystyöt ja valmistelut seuraavaa vuotta varten .............................................................. 30 Lähdeluettelo ....................................................................................................................... 32

LIITTEET

kartta pellosta

JOHDANTO

    Päättötyö käsittelee luonnonmukaista viljelyä omien kokemusten ja kokeilujen pohjalta. Tavoitteena oli opetella luonnonmukaista viljelyä ja kokeilla joitakin erilaisia keinoja ja menetelmiä vihannesten ja yrttien luonnonmukaisessa viljelyssä. Päättötyössä on omien kokemusten lisäksi käsitelty luonnonmukaisen viljelyn pääperiaatteita ja muitakin mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja, kun mitä omassa viljelyprojektissa oli käytössä. Jokainen pelto ja viljelijä ovat erilaisia ja tarvitsevat ja kokevat hyviksi eri menetelmiä. Näitä on yritetty mahdollisimman monipuolisesti käydä läpi, mutta koska luonnonmukainen viljely aihepiirinä on hyvin laaja, joitain alueita ja menetelmiä olen joutunut jättämään kokonaan pois tai vähemmälle huomiolle. Pääpaino on tavoissa, joita itse olemme kokeilleet ja niiden toimivuuden arvioinnissa.

    Aiheeni sai alkunsa pidempiaikaisesta kiinnostuksesta oman ruokansa kasvattamiseen ja luonnonmukaiseen viljelyyn yleensä. Kesänä 2009 viljelyn kokeilulle ja harjoittelulle oli hyvät mahdollisuudet. Osaran maaseutuoppilaitos, jossa kesän 2009 asuin, antoi käyttöömme noin 22 aarin kokoisen peltolohkon. Projektissa mukana oli neljä henkilöä ja tarkoituksenamme oli kasvattaa erilaisia vihanneksia ja yrttejä omaan käyttöön ja hieman säilöön talven varalle. Sato oli kuitenkin niin runsas, että myimme siitä osan, lähinnä tutuille ja koulun henkilökunnalle ja oppilaille.

    Samalla se oli hyvä tilaisuus kokeilla käytännössä erilaisia menetelmiä ja etsiä, harjoitella ja oppia itselle sopivia tapoja viljellä. Projekti auttoi myös hieman hahmottamaan, mikä on itselle sopiva ja hoidettavissa oleva peltoala ja työmäärä. Tämä projekti oli ensimmäinen varsinainen oma viljelykokeiluni. Aikaisemmin olen ollut harjoittelussa, töissä ja talkoissa erilaisilla luomutiloilla, mutta varsinaista omaa peltoa ja itsenäistä viljelykokemusta minulla ei aikaisemmin ollut.

     1

1. LUOMUVILJELY

    Luomu- eli luonnonmukaisen viljelyn tarkoituksena on tuottaa hyvälaatuista, -makuista ja terveellistä ruokaa kuormittamatta luontoa. Luonnonmukainen viljely on ekologisesti kestävää maataloutta, viljelyä ilman kemiallisia torjunta-aineita, väkilannoitteita ja gmo-tekniikkaa. Viljelijä huolehtii maan rakenteesta ja viljavuudesta esimerkiksi viljelykierron, eloperäisen lannoitteen ja monipuolisen kasvivalikoiman avulla. Viljelyjärjestelmä suunnitellaan niin, että se mahdollisimman pitkälle itsessään ehkäisee rikkakasveja ja tuholaisia. Luonnontalouden omat toimintaperiaatteet otetaan huomioon ja käytetään luonnollisia kiertoja, toimintoja ja vuorovaikutusverkkoja. Kotieläintuotannossa eläimille annetaan mahdollisuus lajinmukaiseen käyttäytymiseen ja luonnonmukaisesti tuotettuun rehuun. Luonnonmukainen maatalous perustuu käytännön kokemukseen ja

    luonnontieteelliseen tietämykseen, etenkin ekologiaan ja biologisiin tieteisiin maatilan hoidosta. (Rajala 1995)

1.1. Valvonta ja tukijärjestelmä

    Luonnonmukaiset tuotantojärjestelmät perustuvat erillisiin, täsmällisesti määriteltyihin säädöksiin ja ohjeisiin ja se on virallisesti valvottua. Luonnonmukaiseen maataloustuotantoon sisältyy kasvi- ja kotieläintuotanto sekä keruutuotanto. Niitä säätelee yleinen maatalouslainsäädäntö ja erilaiset tukiehdot sekä erityiset luonnonmukaista maataloustuotantoa koskevat säädökset. Suomessa luonnonmukaisen tuotannon ja sen valvonnan ylin johto on maa- ja metsätalousministeriö ja Elintarviketurvallisuusvirasto eli Evira ylläpitää luomutuotannon valvontajärjestelmää. Lisäksi ovat EU:ssa vuodesta 1992 voimaan tulleet luomumaa- ja elintarviketalouden säädökset.

    Luonnonmukaisen viljelyn valvonnassa kiinnitetään huomiota muun muassa lannoitukseen, tuotteiden kauppakunnostukseen ja varastointiin ja esimerkiksi sallitut torjunta-aineet ovat määritelty. Jokaisen viljelijän on lisäksi tehtävä luomusuunnitelma, joka sisältää kuvauksen tuotanto- ja varastointitiloista, tuotteiden kuljetuksesta, viljelykierto-, lannoitus- ja kasvisuojelusuunnitelmat, viljelyskartan ja mahdolliset muut asiat.

    Luonnonmukaiseen tuotantoon on mahdollista saada maatalouden ympäristötuen erityistukea. Tämän tuen avulla pyritään vähentämään maatalouden ympäristö- ja vesistökuormitusta ja

     2

    lisäämään luomutuotteiden tarjontaa. Viljelijä sitoutuu noudattamaan sekä tukisopimuksen, että luomutuotannon ehtoja, hänen on myös kuuluttava luomutuotannon

    valvontajärjestelmään koko sopimuskauden ajan. Sopimus tehdään viideksi vuodeksi kerrallaan ja se edellyttää sitoutumista myös ympäristötuen perustoimenpiteisiin. Koko peltoalan tulee olla luonnonmukaisesti viljeltyä, vaikka kaikki alueet eivät kuuluisikaan sopimusalueeseen, poikkeuksena kasvihuonetuotanto ja ruokohelpin viljely.

    Tuki on suuruudeltaan 102,59 euroa hehtaaria kohti, siirtymävaiheessa 147,16 euroa hehtaarilta. Kaupallinen siirtymävaihe luomuun kestää pääsääntöisesti kaksi vuotta ja monivuotisilla kasveilla kolme vuotta. Luonnonmukaisen tuotannon erikoistuen lisäksi viljelijä voi tehdä muitakin tukisopimuksia. Kuitenkin niin, että eri tukia voi saada yhteensä enintään 600 euroa hehtaaria kohti vuodessa yksivuotisille viljelykasveille, 900 euroa hehtaarilta monivuotisille puutarhakasveille vuodessa ja muille viljelykasveille, kuten heinänurmille 450 euro hehtaarilta vuodessa. (www.luomu.fi;

    http://www.evira.fi/portal/fi/kasvintuotanto_ja_rehut/luomu/luonnonmukainen_kasvintuotanto/; http://www.luomu-liitto.fi/LUOMUTUKI.pdf;

    http://www.mavi.fi/fi/index/viljelijatuet/maataloudenymparistotuki/erityistuet.html; Maa- ja

    metsätalousministeriö 2007)

1.2. Luomumerkit

    Luomutuotteita voidaan tunnistaa esimerkiksi virallisista luomumerkeistä, joita on olemassa muutama erilainen. Kaikkien merkkien käyttöä kuitenkin edellyttävät EU:n luomuasetuksen määrittelemät vähimmäisvaatimukset. Eviran ylläpitämään luonnonmukaisen tuotannon valvontajärjestelmään tulee kuulua kaikkien, jotka haluavat markkinoida tuotteitaan luonnonmukaisesti tuotettuina.

Luomu valvottua tuotantoa merkki on suomalaisten

    viranomaisten valvoma. Merkin myöntää Kasvituotannon

    tarkastuskeskus ja sitä voi hakea toimija, joka kuuluu

    luonnonmukaisen tuotannon valvontajärjestelmään. Tuote voi siis

    olla joko kotimainen tai ulkomainen, sen raaka-aineista vähintään

    95 % tulee olla valvotulta luomutilalta. Jalostetuissa tuotteissa

     3

    vähintään 70 % maataloudesta peräisin olevista ainesta tulee olla valvottua luomutuotantoa.

    Lisäksi Euroopan unionin alueella valmistetuissa luomutuotteissa, joiden raaka-aineet ovat

    pääosin EU:n alueelta, voidaan käyttää yhteisön tunnusta, niin sanottua EU:n

    tähkämerkkiä. Tunnusta voivat käyttää kaikki valvontajärjestelmään kuuluvat

    toimijat. Tällä hetkellä merkin käyttö on vapaaehtoista, mutta 1.7.2010 sen

    käyttö tulee pakolliseksi ja merkin ulkonäkö muuttuu.

Leppäkerttumerkin haltija, myöntäjä ja valvoja on Luomuliitto ry. Merkin

    käyttö edellyttää Luomuliiton jäsenyyttä, laatujärjestelmään sitoutumista ja sen tuotantoehtojen mukaista tuotantoa. Kotimaisuusasteen

    alkutuotteissa tulee olla 100 % ja jalosteissa 75 %.

Biodynaaminen yhdistys on Suomessa Demeter-merkin haltija, myöntäjä ja valvoja. Merkki

    on kansainvälinen ja sillä on kansainvälinen katto-organisaatio. Demeter-

    merkkiä käyttävien tuotteiden ainesosista vähintään 90 % tulee olla Biodynaamisen yhdistyksen toimintaehtojen mukaisesti tuotettuja. Merkkiä käyttävät tuotteet täyttävät EU:n luomuasetuksen ehtojen lisäksi Biodynaamisen yhdistyksen omat vaatimukset. (http://www.evira.fi/portal/fi/kasvintuotanto_ja_rehut/luomu/luomumerkki/,

    http://www.kuluttajavirasto.fi/Page/35a596ba-79ba-434b-91c7-da150c7a4587.aspx,

    http://ec.europa.eu/agriculture/organic/eu-policy/logo_fi,

    http://luomu.ruokatieto.fi/WebRoot/1043196/sisaltosivu.aspx?id=1121816,

    http://www.luomu-liitto.fi/index.php/edunvalvonta)

1.3. Pala historiaa

    Luomuviljely sai alkunsa Keski-Euroopassa 1900-luvun alussa. Suomessa A.I. Virtanen kehitti 1930-luvulta lähtien typpikotovaraista viljelyjärjestelmää, mutta vasta 1970-luvulla tapahtui varsinainen ekologinen herääminen. Sekä viljelijöiden että kuluttajien kiinnostus luonnonmukaista maataloutta kohtaan kasvoi, siihen vaikuttamassa oli varmasti myös erilaiset ajan ilmiöt, kuten öljykriisi ja luonnonsuojeluaatteen leviäminen.

     4

    Luomuviljely on ikään kuin kolmas aalto ihmisen harjoittamissa viljelymenetelmissä. Vanhin muoto on luontaisviljely, joka perustui pitkälti perimätietoon, paikallisiin tuotantopanoksiin ja omavaraisuuteen. Monissa kehitysmaissa se on edelleen vallitseva viljelymuoto, Suomessa luontaisviljelyä harjoitettiin yleisesti vielä 1900-luvun alussa, tänä päivänä kiinnostus sen kaltaiseen elämäntapaan on uudelleen jossain määrin nousussa. Keski-Euroopassa 1850-luvulla syntynyt tavanomainen eli kemiallis-tekninen maatalous on vallitsevin tuotantomenetelmä teollistuneessa maailmassa. Suomeen tämä menetelmä rantautui 1950-luvulla. Tavanomaiselle maataloudelle tyypillistä on teollisesti valmistettujen väkilannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö, erikoistuminen ja yleinen tuotannon tehostaminen.

1.4. Oma pelto

Peltoalamme oli noin 22 aaria,

    josta suunnilleen puolet oli

    viljelyksessä. Alue on ollut

    aikaisemmin viisi vuotta

    hevosten laidunmaana. Peltoala

    kuuluu Osaran

    maaseutuoppilaitokselle, jonka

    maat ovat virallisesti

    luomumaata. Projektissa mukana

    oli neljä henkilöä. Halusimme kasvattaa vihanneksia ja yrttejä lähinnä omaan käyttöön ja talven varalle. Siemenet tilasimme Hyötykasviyhdistykseltä, pyrimme hankkimaan mahdollisimman paljon siemenistä luomuna. Pellollemme loppujen lopuksi päätyi kasvamaan perunaa, sipulia, porkkanaa, lanttua, palsternakkaa, punajuurta, juuriselleriä, kaaleja (kukkakaali, punainen kukkakaali, parsakaali, keräkaali, ruusukaali, parsakukkakaali, lehtikaali, kyssäkaali), härkäpapu, pensaspapu, avomaakurkku, kesäkurpitsa, herne-kaura, tattari, yrttejä; salvia, timjami, kangasajuruoho, tuoksuampiaisyrtti, yrtti-iiso, iisoppi, mäkimeirami, tilli, korianteri, persilja, kesäkynteli, venkoli, maustekirveli, lisäksi auringonkukkia, samettiruusuja ja kehäkukkia.

     5

2. VILJAVUUS

    Jokaisella maalajilla on oma luontainen kasvuvoimansa, josta viljelijän tulisi olla perillä. Jos maalta vaaditaan enemmän kuin mihin sillä on voimaa, se ennen pitkää väsyy. Mitä kauemmin maaorganismin vahingoittaminen ja ylirasittaminen on kestänyt, sen vaikeampaa maa on saada jälleen terveeksi. Maanviljelijän tärkeänä tehtävänä onkin tuntea maansa luonnollinen viljavuus ja pitää huolta sen kasvukunnosta ja säilyttää se myös tulville sukupolville.

    Maan viljavuudella tarkoitetaan siis maan kykyä toimia kasvualustana ja tuottaa satoa, viljavuus ilmenee saavutettuna sadon määränä ja laatuna. Viljavuuden tärkeitä ominaisuuksia on myös sen kestävyys ja itsesäätelykyky. Viljava maa on riippumaton ulkopuolisista panoksista ja pystyy pitämään taudit ja tuholaiset poissa, se pitää myös ympäristön terveenä. Maan minerologia, kemialliset, fysikaaliset sekä biologiset tekijät vaikuttavat myös viljavuuteen. Viljava maa on muruista, ilmavaa, hyvin vettä varastoivaa ja läpäisevää, tuottaa ja varastoi runsaasti ravinteita ja muita kasvuun vaikuttavia aineita, syrjäyttää haitta-aineita ja puhdistaa vettä. (Olsen 1956; Rajala 1995)

2.1. Maa

    Maa on elävä orgaaninen kokonaisuus, kourallinen hyvää puutarhamultaa sisältää enemmän eliöitä kuin on ihmisiä maapallolla. Noin 20cm:n kerrokseen viljavaa maata perustuu kaikki inhimillinen elämä maapallolla. Maa on maankuoren ylin kerros, joka on syntynyt kiviaineksen rapautumisen kautta. Maa koostuu pääasiassa epäorgaanisesta eli kivennäisosasta ja orgaanisesta eli eloperäisestä aineksesta, lisäksi maassa on ilmaa ja vettä. Maa on jatkuvasti toimiva ekosysteemi, joka koostuu erilaisista kerroksista, jotka vilisevät hyönteisiä, matoja, bakteereita ja sieniä.

Maan ylin kerros on karike- eli katekerros, joka koostuu eloperäisistä jätteistä, kuten lehdet ja

    neulaset, jotka putoavat maan pinnalle. Tämän kerroksen paksuus vaihtelee muutamasta senttimetristä kymmeneen. Maan pinta ei luonnossa juuri koskaan ole paljas, katekerros suojaa maata kylmältä, kulumiselta, sadepisaroilta, auringonpaahteelta ja niin edelleen. Katekerroksen alla on lahoamiskerros, joka koostuu kasvijätteistä, joita maan eliöstö on jo

    osittain hajottanut. Tässä vain joitakin senttimetrejä paksussa kerroksessa viihtyvät hyvin ja

     6

työskentelevät ahkerasti erilaiset maaperäeliöt, sienet ja bakteerit. Humuskerros on noin 10 -

    30 senttimetrin paksuinen maakerros, joka on tiheästi juuriston täyttämä, elävä, ilmava ja muruinen. Tässä kerroksessa tapahtuu pääasiassa maan rakennustoiminta. Eri ryhmä maaeliöitä, erityisesti sienet ja bakteerit vastaavat tästä humuksen valmistuksesta, ravinteiden varastoinnista ja humuksen hajotuksesta. Tässä kerroksessa myös nystyräbakteerit ja muut pieneliöt sitovat ilmakehästä typpeä, joka myöhemmin tulee kasvien käyttöön. Mineraalikerros eli jankko on muodostunut rapautuvasta kiviaineksesta, se on maaperän vesi- ja ravinnevarasto. Maan omat ravinteet vapautuvat kasveille käyttökelpoiseen muotoon kemiallisen, fysikaalisen ja biologisen rapautumisen avulla. Mitä syvemmälle mineraalikerrosta mennään, sitä pienemmäksi sen biologinen aktiivisuus laskee. Lierot, kuten kastemadot ovat ainoita maaeliöitä, jotka elävät maan kaikissa kerroksissa. Ne kaivautuvat jankkoon asti ja syövät sekä eloperäistä että kivennäisainesta, niistä muodostuukin arvokkaita savi-humus-yhdisteitä, jotka ylläpitävät maan mururakennetta. Jankon alapuolella on varsinainen peruskivennäisaine, joka on vielä rapautumatonta. Tämä suuri ja hitaasti käyttökelpoiseen muotoon muuntuva ravinnevarasto kostuu enimmäkseen piistä ja alumiinista. Lisäksi siinä on vaihtelevia määriä muita mineraaleja ja hivenaineita. (Keil 1996; Rajala 1995)

2.2. Viljavuuden tutkiminen

    Viljavuutta voidaan tutkia esimerkiksi viljavuustutkimuksen ja lapiodiagnoosin avulla. Tutkimuksia on hyvä tehdä säännöllisesti, että pysyy tietoisena maan kunnosta. Lapiodiagnoosin voi suorittaa esimerkiksi kerran kasvukaudessa ja viljavuustutkimuksen teettää esimerkiksi kerran viljelykierron aikana.

    Lapiodiagnoosi on kotovarainen havainnointimenetelmä, ei mittaus. Sen avulla selvitetään maan rakennetta ja biologista toimintaa kasvukaudella. Lapiodiagnoosi suoritetaan siten, että maasta leikataan vähintään ruokamultakerroksen syvyydeltä maanäyte, josta tehdään aistinvaraisia havaintoja. Havaintoja voidaan tehdä muun muassa murujen ja kokkareiden koosta ja rakenteesta, tiivistymistä, kerroksellisuudesta, pää- ja sivujuurten kasvutavasta, typensitojakasvien nystyröitymisestä, kosteuden jakautumisesta, eloperäisestä aineksesta ja pieneliöstöstä. Valokuvaus ja havaintojen kirjaaminen ylös on hyvä tapa merkitä muistiin havaintoja, joita voi vertailla seuraavien vuosien kanssa.

     7

Report this document

For any questions or suggestions please email
cust-service@docsford.com